Hautaholvien haamut

1600-luvun Edinburgh ei totisesti ollut kaikille asukkailleen lempeä. Kuopion kulttuurihistoriallisen museon opintomatkalla näimme Edinburghin toiset kasvot osallistumalla opaskierrokselle kurituksen, kidutuksen ja kummitusten kaupunkiin. Kierros alkoi vanhan Tron Kirk -kirkon edestä illalla klo 22 ja päättyi keskiyöllä. Oppaamme varoitti ennen lähtöä, että todelliset historialliset kertomukset vanhasta Edinburghista ovat karmeampia kuin yksikään kummitusjuttu. Ja hän oli oikeassa.

Ennen vanhaan kansaa pidettiin uhkailun ja rangaistusten avulla kurissa ja Herran nuhteessa. Poikkeavuuksia ei suvaittu, ja kaikkein kohtalokkainta oli epäilys noituudesta. Varoittaviksi noitaesimerkeiksi oppaamme haki ryhmästä tarkalla silmällään punatukkaisen Päivi Asikaisen, vasenkätisen Sanna Reinikaisen ja minut, joka vielä kolmekymppisenä olen naimaton. Meille olisi käynyt huonosti 400 vuotta sitten. Mikäli olisimme silloin itsepäisesti kieltäytyneet tunnustamasta noituuttamme, olisimme saaneet lähituntuman kuvottavan kekseliäisiin kidutusvälineisiin.

Noitien lisäksi vangitsemista ja kuritusta käytettiin rikollisten ja irtolaisten rankaisuun. Edinburghin lukemattomat kummitustarinat lienevät saaneen alkunsa kylmänkosteista tyrmistä ja holveista, joissa ei vielä tänäkään päivänä tarvitse kovin vilkasta mielikuvitusta kuullakseen kidutettujen sielujen kaukaista vaikerrusta. Kierroksen hurjin osuus päättyi hyvin ajoitettuun poltergeistin hyökkäykseen. Tällä kertaa kaikki selvisivät vahingoittumattomina.

Kauhukierroksen teho perustui karmeisiin tositarinoihin ja näyttelijä-oppaan vaikuttavaan karismaan. Nämä toimivat niin hyvin, että kierroksen pienet kauneusvirheet oli helppo antaa anteeksi. Väliäkös tuolla, että "maan alle" jouduttiin nousemaan katutasosta portaita pitkin, tai että "hautaholveihin" kantautui alakerran baarin diskojumputusta.