Minä en ymmärrä enkä yritäkään ymmärtää taidetta. Nautin ensisijaisesti kauneudesta ja harmoniasta, elävästi kuvatuista ihmisistä, räiskyvistä väreistä ja yllätyksistä - mistä tahansa, joka jollain tavoin koskettaa minua. Luontoharrastajana jään helposti tutkimaan metsämaisemia (jos kuvassa vaikka näkyisi vilaus lahopuista ja käävistä!), ja jäykimmänkin poseerauskuvan voi pelastaa hauskannäköinen koira. Ehkä taidetta ei tarvitsekaan ymmärtää, vaan katsoja voi hyvällä omatunnolla keskittyä itseään kiinnostaviin kohtiin?
The Madonna of the Yarnwinderkuva: National Gallery of Scotland
Eräs erityisen ilmeikäs taulu pysäytti minut pitkäksi aikaa. Äitiä ja lasta kuvaavan teoksen alistunut surumielisyys tarttui minuun yllättävän voimakkaasti. On oikeastaan käsittämätöntä, että taiteilija onnistuu kuvaamaan haluamansa tunnetilan niin täydellisesti, että sama tunnetila herää katsojissa kerta toisensa jälkeen vuosisatojen ajan. Joku heppu pystyy manipuloimaan minun tunteitani tässä ja nyt, vaikka on maannut haudassa 1500-luvulta lähtien!
Sen hepun nimi oli muuten Leonardo da Vinci.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti