Opas palveluksessanne!

Korkkasin ensimmäistä kertaa luonnontieteelliset perusnäyttelyt oppaan roolissa. Lauantaina ylimääräiselle oppaalle oli tarvetta, kun Kuopion museo oli Suomen Luonnonsuojeluliiton hallituksen käyntikohdelistalla. Heille piti räätälöidä oma kierros, sillä lähinnä kulttuurihistoriaan painottuva yleisopastus ei aivan vastannut toiveita. Lupauduin suunnittelemaan ja opastamaan luontopuoleen keskittyvän kierroksen. Päätös hypätä oppaan saappaisiin oli luonteva, sillä teen mielelläni silloin tällöin yleisötyötä, ja porukka oli osittain entuudestaan tuttu.

Joulunäyttelyn rakentaminen ja muut juoksevat asiat tekivät viime viikosta kiireisen, joten aikaa valmistautumiseen ei ollut liikaa. Jokin uusi lähestymistapa oli kuitenkin kehitettävä, sillä Luonnonsuojeluliiton hallitus on asiantuntemukseltaan aivan toisella tasolla kuin opastettavat ryhmät keskimäärin. Aivan perusasioita ei kannattanut ryhtyä kertaamaan.

Hetken pähkäiltyäni kierroksen rakenne alkoi hahmottua. Jos aloittaisin luonnontieteellisen museon historiasta ja korostaisin Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen osuutta. Kaikkihan alkoi vuonna 1897, kun luontoharrastaja Benjamin Ståhlberg lahjoitti KLYY:n kokouksessa kolme pöllöä luonnontieteellisen museon kokoelman perustaksi. Esitykseni rekvisiitaksi sopisivat Ståhlbergin kirjoittama vihkonen nimeltä Suunnitelma Kuopion museolle, ja tietenkin "The Pöllö", se kokoelman ensimmäinen eläin.

Kaiken alku ja juuri, "The Pöllö".

Ja siitä se sitten lähti. Perusnäyttelyn punaiseksi langaksi valitsin ilmastonmuutoksen: millainen esimerkiksi Talvisali olisi 50 vuoden päästä? Onko saimaannorppa silloin esimerkki ihmistoiminnan seurauksena hävinneestä lajista? Pyrähtelevätkö talvisissa metsissä peipot tiaisparven seassa? Ilmastonmuutos-teema koskee jopa museon tunnetuinta eläintä, mammuttia. Mannerjäätikön sulaessa ja ilmaston lämmetessä metsät alkoivat vallata alaa mammuttien aroilta. Suotuisan elinympäristön väheneminen ja ihmisten aiheuttama metsästyspaine ovat mammuttien sukupuuton todennäköisimpiä syitä.

Opastuksen viimeisessä osuudessa halusin palata vielä kerran museon historiaan. Sopivasti karhunpennut Ben ja Min ovat saaneet nimensä luonnontieteellisen museon perustajan mukaan, joten kierros päättyi joulunäyttelyyn. Vaikka tarinassa jouluyö on hyisen kylmä, oli tunnelma parvihuoneessa lämminhenkinen. Kosketeltavat eläimet vetoavat nähtävästi myös aikuisiin.