Kevätkukkijoiden taviksia ja vähän eksotiikkaakin

Keskisessä Suomessa kasvaneen ja Pohjois-Savossa työskentelevän kasvitieteilijän on tyytyminen enimmäkseen taviksiin, mitä tulee kevätkukkiin. Jo huhtikuun lopulla työpöydän ääreen hiipii outo levottomuus: olisiko jo aika ensimmäisten kevätkukkien?

Rentukka (Caltha palustris)
Kolme kertaa olen ehtinyt vierailla kesämaisemissani ja havainnoida kevään saapumista keskisuomalaisen karun ja kirkasvetisen järven saaressa. Ensimmäisiä kevätkukkijoita siellä ovat kevätpiipot, nyt jo ohikukkineita. Rentukat työntävät loistavan keltaisia kukkiaan viimevuotisen kulottuneen luhtakastikan ja luhtasaran sekä graniitinharmaan kiven lomasta. Saaren itärannalla vaiverot ovat vielä kukassa. Kimalaiset hyörivät jo täyttä päätä mustikankukkia pölyttäen. Rantavyöhykkeen kevätkukkijoihin kuuluvat myös tuhkapaju ja rannalle ilmestynyt leskenlehti. Toki setäni tontilta vastarannalta löytyy Hämeestä peräisin olevaa valkovuokkoa ja sinivuokkoa, mutta omalle reviirilleni ne eivät kuulu.

Ensimmäiselle maastoretkelle oli kuitenkin riennettävä jo ennen jäiden lähtöä. Aloitin silloin aatelisista ja kävin etsimässä Pohjois-Savon ainoaa hentokiurunkannusesiintymää. Matkalla oli ylitettävä tulviva kevätpuro ja puronotkossa oli lunta paikoin vielä polveen asti, mutta silti toiveikas mieli pani yrittämään yhä ylemmäs rinteeseen. Ensimmäiset hentokiurunkannukset löytyivät kukassa jo 28.4., vaikka enimmäkseen kasvit vasta pilkistelivät viimekesäisen heinikon, vatukon ja pudonneitten haavanlehtien keskeltä.

Hentokiurunkannus (Corydalis intermedia)

Reissu osoittautui erityisen palkitsevaksi märistä villasukista huolimatta (saappaasta löytyi yllättävän suuri reikä), sillä sattumalta silmiini osui karikkeen seasta pilkottavaa vihreää edellisvuotista lehteä: olisiko se... ei se voi olla...... se näyttää ihan....??! Olin löytänyt aiemmin tuntemattoman ahonoidanlukon esiintymän niityn reunasta! Kariketta käsin haroen yksilöitä löytyi parikymmentä. Ahonoidanlukko (Botrychium multifidum) on uhanalainen (vaarantunut) sanikkainen, jonka harvinaistumiseen ovat syynä etenkin maataloudessa viime vuosikymmeninä tapahtuneet muutokset ja niittyjen häviäminen.

Hentokiurunkannuksen lisäksi pohjoissavolaisen kevätaspektin hienouksiin kuuluu lehtoleinikki, joka muistuttaa tavallista niityleinikkiä ja kukkii lehdoissa parhaillaan. Kuitenkin varsinaista lehtomaisten kuusikoiden ja rehevien korpien kevätaspektia, rentukan ohella, edustavat käenkaali, suo-, korpi- ja kaiheorvokit, unohtamatta tuoksuvaa näsiää.

Lehtoleinikki (Ranunculus cassubicus)

Keväisessä luonnossa kulkijan kannattaa pysähdellä ja kumartua katsomaan lähempää, sillä maanrajasta voi löytää tavatonta kauneutta ihan tavisten joukosta!

Suo-orvokki (Viola palustris)

Kaiheorvokki (Viola selkirkii)

Kotkansiivet (Matteuccia struthiopteris) ja metsäkortteet (Equisetum sylvaticum)