Kasviharrastajat Ahvenanmaalla

Putkilokasvityöryhmän järjestämä seminaari ja retkeily suuntautui Ahvenanmaalle juuri kun koko Suomen yllätti kesän ensimmäinen kunnon helleaalto. Seminaari järjestettiin Maarianhaminassa 9.-12.6.2011 ja sinne kokoontui runsaslukuinen ja innokas joukko kasvialan ammattilaisia ja harrastajia tavanomaista aikaisemmasta ajankohdasta, pidemmästä ajanjaksosta ja "hankalasta" matkasta huolimatta. Tai juuri näistä seikoista johtuen: olihan Ahvenanmaan luonto mielenkiintoisimmillaan!

Kymmenien kasviharrastajien kohdatessa toisensa kiinnostavien kohteiden äärellä meno lähenee aitoa paparazzimeininkiä! Julkkiksina tällä kertaa tikankontti (Cypripedium calceolus), ukkoetana (Limax cinereoniger) ja pesäjuuri (Neottia nidus-avis).

Tapahtuma on koonnut lähes 30 vuoden ajan kasveista kiinnostuneita ihmisiä ikään, sukupuoleen tai ammattiin katsomatta eri puolille Suomea tutustumaan kunkin alueen erikoisuuksiin ja tapaamaan toisiaan. Vuonna 2002 saimme kunnian järjestää Kasviharrastajaseminaarin nimellä kulkevan tapaamisen Kuopiossa. Tämänvuotisen retkeilyn suosio vahvisti jälleen, että sille on tilaus jatkossakin.

Pähkinäpensaslehtoa Ramsholmenin luonnonsuojelualueella Jomalassa.

Matkamme suuntautui Maarianhaminan ohella Lemlandin, Jomalan, Finströmin, Saltvikin ja Sundin kuntien alueille. Jo tulopäivänä aloitimme 3 tunnin kävelyllä Maarianhaminassa, missä reitin varrelle osui aikoinaan kaupungin yhteisenä laitumena toiminut Tullarns äng. Pohjoissavolaisesta näkökulmasta varsin eksoottista kasvilajistoa valottivat 40 vuoden kokemuksella Carl-Adam ja Eeva Hæggström. Tapasimme mm. karhunlaukan (Allium ursinum), iharuusun (Rosa mollis), käärmeenkielen (Ophioglossum vulgatum), hammasjuuren (Dentaria bulbifera) ja veripunakämmekän (Dactylorhiza incarnata ssp. cruenta). Aivan kaupungin keskustassa näimme turkinpähkinän (Corylus colurna), saksanpähkinän (Juglans regia) ja ruusuorapihlajan (Crataegus x media).

Terhi karhunlaukkapellossa.

Tummanpuhuva veripunakämmekkä merenrantaniityllä.

Innokkaimmat eivät malttaneet tyytyä tähän vaan nappasivat päivän päätteeksi pyörät alleen muiden jäädessä saunomaan, uimaan vilvoittavassa meressä ja viettämään iltaa Övernäsgårdenin grillipaikalla. Syreenit (Syringa vulgaris), koiranputket (Anthriscus sylvestris) ja metsäkujenpolvet (Geranium sylvaticum) kukkivat runsaina. Tienpientareet olivat niittämättä ja iltaisin ilma oli tuoksuja tulvillaan.

Iltaretkilläni kohtasin vaeltajan Euroopasta eli komean amiraalin.

Perjantaina matkasimme koko päivän retkelle Nåtön ja Järsön alueille. Tutustuimme upeaan hoidettuun lehtoniittyyn ja myös hoitamattomaan metsittyneeseen alueeseen. Merenrantojen ketojen ja puoliavoimien, runsaslajisten lehtoniittyjen kasveja ovat iso- ja katkeralinnunruohot (Polygala vulgaris, P. amarella), haavayrtti (Sanicula europaea), seljakämmekkä eli Adam och Eva (Dactylorhiza sambucina), miehenkämmekkä (Orchis mascula), kalkkimaariankämmekkä (Dactylorhiza fuchsii) ja hienostunut räpelö (Briza media).

Räpelö on rehevien niittyjen ja lettosoiden heinä.

Lounastimme Nåtön biologisella asemalla, missä iloksemme konsertoivat satakieli ja luhtakerttunen. Muita päivän lintulajeja (kasviharrastajat bongailevat myös lintuja!) olivat kultarinta, mustapääkerttu, lehtokerttu, mustakurkku-uikku, merihanhi ja myös kirjokerttu mainittiin, mutta jäi itseltäni tunnistamatta.

Merenrantaa hallitsivat paikoin oratuomi (Prunus spinosa), tyrni (Hippophaë rhamnoides) ja isolaukku (Rhinanthus serotinus ssp. vernalis) sekä lampaat.

Iltapäivällä vierailimme Nåtön länsiosissa Västerskogin vanhassa kuusimetsässä, Harskatanin hoidetulla merenrantaniityllä sekä Järsön eteläosissa. Päivän ilonaiheita olivat uhanalaisen lahokaviosammalen (Buxbaumia viridis), kukkivan miekkavalkun (Cephalanthera longifolia) sekä jäätelökioskin löytyminen.

Retkemme kuvatuimpia kasveja oli upea miekkavalkku.

Lauantaina retkeilyn ohjelmaan mahtuivat niin Ramsholmenin luonnonsuojelualue Maarianhaminasta pohjoiseen kuin Kastelholman linna ja Bomarsundin linnoituskin. Näillä historiallisilla paikoilla keskityimme kuitenkin venäläisten mukanaan tuomaan idänukonpalkoon (Bunias orientalis), maassamme levinneisyydeltään lounaiseen ojatädykkeeseen (Veronica beccabunga), eurooppalaiseen tulokkaaseen hyvänheikinsavikkaan (Chenopodium bonus-henricus) tai pikku- ja sakarahanhikkien (Potentilla tabernaemontani, P. neumanniana) karvoituksissa ilmeneviin eroihin. Mukavia lintuhavaintoja kertyi jälleen: ristisorsa, pilkkasiipi ja merikotka.

Idänukonpalko oli Venäjän keisarikunnan tuliainen, joka on valloittanut tehokkaasti Kastelholman linnan vallit ja viihtyy myös Bomarsundissa.

Niinikään ohjelmaan mahtui käyttöömme varatun Ahvenanmaan suurimman linja-auton ilmastoinnin hajoaminen. Onneksi etukäteen ilmoitettu osallistujien joukko oli pienentynyt niin, että mahduimme myös toiseksi suurimpaan bussiin, missä ilmastointi toimi ihanasti! Matkamme saattoi jatkua Ahvenanmaalla leviävän, ilmastonmuutosta indikoivan soikkokämmekän (Orchis militaris) luokse.

Kasviretkeläiset vilvoittelemassa "ulkosaaristossa".

Sunnuntaina aamupäivällä jäljellä oli perinteinen seminaari, missä kuullaan kasvityöryhmän ajankohtaiset tiedotukset sekä vaihdetaan alueelliset kuulumiset maakunnittain.

Suuri kiitos järjestäjille mieliinpainuvasta kokemuksesta! Ensi vuonna tavataan Hankoniemellä.

Bomarsundin maisemia kuvaamassa. (Kuva Anne Grönlund)