Naistenviikolla satoi isosirrejä!

Isosirri (Calidris canutus) on kiehtova arktisilla alueilla pesivä kahlaajalintu, joka tunnetaan mm. huikeista tuhansien kilometrien non-stop -muuttolennoistaan. Uusimpien tutkimusten mukaan isosirri voi lentää muutollaan jopa kuusi päivää ja yötä pysähtymättä, 8 000 kilometriä yhteenmenoon! Koska laji ei pesi Suomessa vaan on ns. läpimuuttaja, tai paremminkin ohi- tai ylimuuttaja, siihen ei varsinkaan sisämaassa oikein tahdo kontaktia saada! Tai, no saa, jos tietää niksit, tuntee kahlaajien kujeet eikä pelkää rankkasateita, ukkosia eikä varsinkaan kastumista.

Kevätmuutto
Toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa, kun Suomessa otetaan jo mm. viklojen syysmuuton ensiaskelia, kauas Siperiaan suuntaavat isosirrit vasta tankkaavat Tanskan tai jossain läntisen Euroopan merenrannoilla sopivia kelejä odotellen startatakseen lopulta uskomattomalle muutaman tuhannen kilometrin kevätlennolleen kohti Taimyrin niemimaan pesimäalueita. Suomalaisista isosirri-ilmiöistä kiinnostuneen kannattaa tällöin suunnata rannikolle, varsinkin Suomenlahden perinteisille arktisten lintujen muuton eli arktikan tarkkailupaikoille, joilla sopivilla keleillä ja tuurilla voi isosirrin kevätmuutosta tehdä komeitakin havaintoja. Parhaimmillaan on havaittu useita tuhansia muuttavia yksilöitä päivässä.

Liian usein isosirristä innostunut jää kuitenkin nuolemaan näppejään, sillä sirrimassat ohittavat tai ylittävät maamme aivan liian korkealla, kaukaa ja kovaa, ahkerimpien ja tarkkasilmäisimpienkin arktikastaijareitten optiikan ulottumattomissa. Keväällä isosirrejä havaitaankin Suomessa vain harvoin muuttomatkansa keskeyttäneinä, levähtämään tai ruokailemaan korkeuksista pudottautuneina, ja varsinkin sisämaassa keväinen paikallinen isosirri on ensiluokan harvinaisuus.

Syysmuutto
Monen muun arktisen kahlaajan tavoin myös isosirrin syysmuutto käynnistyy heinäkuussa, kun aikuiset, pesineet yksilöt kerääntyvät parviksi ja jättävät sopivilla itä- ja koillistuulilla pesimäseutunsa. Aikuisia sirrejä muuttaa vielä elokuussa, mutta syyskuussa vuorossa on enää lähinnä menneen kesän poikastuotto eli ns. nuoret yksilöt. Viimeiset nuoret isosirrit ylittävät maamme yleensä lokakuun puolivälin paikkeilla.

Varsinkin aikuisten isosirrien syysmuutto on asiaan vihkiytyneellekin lähes yhtä vaikeasti havainnoitavaa kuin kevätmuutto. Nuoria isosirrejä näkee hieman helpommin, sillä levähtämään laskeutuneet linnut saattavat ruokailla päiväkausia aloillaan. Vanhoilla isosirreillä on kiire etelään sulkimaan eivätkä ne vapaaehtoisesti keskeytä muuttomatkaansa tai välitankkaa Suomen kahlaajarannoilla. Jos kuitenkin osaa ennakoida lajin muuttopäivät oikein sekä ymmärtää ukkosten ja rankkasateiden eli ns. pudotuskelien päälle, isosirriinkin voi sopivilla lieterannoilla jopa sisämaassa saada kontaktin.

Naistenviikon 2011 pakkolaskuja Siilinjärvelle
Menneellä naistenviikolla 18.-24.7. kaikki loksahti - ainakin lintuharrastajan kannalta - kohdalleen. Kaukana koillisessa, Jäämeren rannoilla kelit (tuulet) olivat sopivat arktisten kahlaajien muutolle, mutta Suomen yllä muuttoparvet saivat monena päivänä vastaansa ukkosrintaman, rankkasateet ja vastatuulen. Pohjois-Savossa naistenviikko näytti erityisen lupaavalta.

Tiistaina 19.7. panin töistä Kuopiosta lähtiessäni tyytyväisenä merkille, että sääennusteet pitivät hienosti kutinsa. Tuuli sopivasti etelälounaasta, ukkonen jylisi Leppävirran suunnassa ja taivas tummeni lupaavasti laajalla rintamalla. Optimaalista kahlaajien PUDOTUSKELIÄ siis luvassa!

Siilinjärvellä alkoi sataa kuin Esterin saavista kaatamalla n. klo 16. Ihastelin kotona kaatosadetta, jota kesti lupaavasti kolmatta tuntia - vettä taisi tulla jo silloin paikoin yli 30 mm - ja odottelin samalla malttamattomana parhaimman sateen keventymistä. Kannattaisi suunnata pikaisesti Raasion ja Mustin rikastehiekan läjitysaltaille (altaat ovat tehdasaluetta ja alueella liikkuminen on luvanvaraista!), joiden laajat häkellyttävän merenrantamaiset lietteet houkuttelevat erityisen hyvin levähdyspaikkaa etsiviä kahlaajia. Raasion ja Mustin altaat ovat varsinainen pyhiinvaelluskohde monelle kahlaajaharrastajalle ja sisämaan paras paikka havainnoida muutollaan levähtäviä arktisia lajeja.

Raasion altaalla klo 18.50 kaikki näytti siltä mitä pitikin. Lietteellä ruokaili lähes 80 suosirriä, 4 kuovisirriä ja vesipääsky, runsaasti liroja, valko-, musta- ja punavikloja, muutama tylli ja pikkutyllejä. Sade taukosi hetkeksi, ja tulikin kiire Mustin altaalle, joka on viimeiset kymmenen vuotta ollut sisämaan paras taukopaikka mm. iso- ja pulmussirrille. Ja se kiire johtui siitä, että monet hienot arktiset lajit, varsinkin isosirri, punakuiri ja tundrakurmitsa, väistävät vain kaikkein rankinta sadetta, levähtävät lietteillä vain hetken ja jatkavat muuttomatkaansa heti sateen tauottua. Eli kahlaajaharrastajan ei kannata odotella kotona sateen päättymistä vaan liikkeellä pitää olla jo sateella. Ja kastuminen kuuluu toimenkuvaan.

Mustin allas (klo 19.20-20.10) lunastikin hienosti odotukset. Juuri tauonnut rankkasade oli pudottanut korkeuksista 116 suosirriä, 12 kuovisirriä, 3 pulmussirriä, 5 punakuiria, 14 tundrakurmitsaa ja 53 ISOSIRRIÄ, kaikki siis Suomen ilmatilaa muutomatkoillaan hyödyntäviä vieraita Siperiasta! Ja kuten odottaa saattoi isosirrit ja tundrakurmitsat levähtivät vain hetken, ruokailematta ja nousivat muutolle kohti etelää hienona sekaparvena klo 19.55. Parvi lähti väistämään lähestynyttä sadealuetta tyylikkäästi itäpuolelta, mikä jälkeenpäin sadealueen sijaintia ja etenemistä Ilmatieteen laitoksen tutka-animaatiota netissä tarkasteltuna vaikuttikin ainoalta oikealta ratkaisulta.

Viisitoista minuuttia parven nousun jälkeen alkoi sataa rankasti eikä lietteelle enää sadeverhon läpi nähnyt. Etelälounaassa Kuopion suunnassa salamoi ja jylisi laajalla rintamalla, taivas oli raskaan musta, ja oli selvää, että sade ja optimaalinen pudotuskeli jatkuisi vielä pitkään. Siispä kotiin vaatteita vaihtamaan, kaukoputkea kuivaamaan ja lepäämään, mutta herätyskello soimaan, sillä vilkkaimpina muuttopäivinä kahlaajarannoilla riittää tapahtumia läpi vuorokauden. Parvia laskeutuu muutolta ja nousee muutolle koko ajan. Lietteillä levähtävän kahlaajalajiston koostumus ja yksilömäärät vaihtelevat jatkuvasti eli pian kannattaisi olla uudestaan retkellä!

Herätys kolmelta ja asemissa Mustin altaalla klo 4.10. Sade oli jatkunut voimakkaana auringonnousuun asti, yhteensä vettä lienee tullut illan ja yön aikana paikoin jopa 70 mm. Kannatti taas lähteä. Lietteellä hääräsi hienossa aamuvalossa yhteensä n. 250 kahlaajaa, mm. 56 upeaa juhlapukuista isosirriä, 6 pulmussirriä ja ilmeisesti jo ne samat illalla nähdyt 5 punakuiria. Taivas selkeni vähitellen ja klo 4.50 35 isosirriä päätti jatkaa muuttoaan nousten yksi pulmussirri mukanaan korkeuksiin ja kaukoputken kantamattomiin kohti lounasta ja talvehtimisalueiden haasteita... Kannattiko lähteä?