Mahtava sienisato metsissä!

Savon Sanomat uutisoi tänään näyttävästi maakuntamme runsaasta sienisadosta. Omien maastokokemusteni perusteella hehkutus on täysin aiheellinen. Reilu viikko sitten vaeltelin illalla Puijon kuusikoissa kaatosateen valuessa pitkin niskaani. Vaikka tarkoitukseni ei ollut sienestää, löysin sattumalta niin mahtavan mustatorvisienipaikan, etten mitenkään voinut jättää lempisieniäni metsään! Myös lampaankääpiä, haperoita ja haaparouskuja osui reittini varrelle. Typeryyksissäni olin jättänyt sienikorin kotiin, mutta taskusta löytyi muovipussi. (Oikea, vakavasti otettava sienestäjä ei tietenkään KOSKAAN laita sieniä muovipussiin, mutta hätä ei lue lakia.)

Sieniharrastukseni on viime viikon aikana saanut muutenkin uutta kipinää. Osallistuin Sisä-Savon kansalaisopiston kauppasienineuvojakurssille, joka pidettiin Kirsti Eskelisen johdolla 20.-24.8. Suonenjoella. Viidessä päivässä opeteltiin kaikki 23 metsässä kasvavaa kauppasienilajia näköislajeineen ja lisäksi tutustuttiin koko liutaan muitakin lajeja. Vaikka tunsin sieniä kohtalaisen hyvin jo ennen kurssia, olivat lisäkoulutus ja muistiinpalautus paikallaan. Etenkin haperot ja rouskut ovat jääneet minulle hieman vieraiksi, sillä en ole ollut niistä ruokasieninä erityisen innostunut. Haperoissa tuppaa olemaan toukkia, ja monet rouskut vaativat esikäsittelyn, mikä on kaltaiselleni maailman toiseksi laiskimmalle kokille liian vaivalloista. Tällä kurssilla nirsoilu ei ollut paikallaan, joten hapero- ja rouskutuntemukseni koheni huomattavasti.

Tiukkaa tattitreniä.

"Uskomaton ukonsieni!!" hehkuttaa Kirsti Eskelinen.

Tuoksuvalmuska, uusin kauppasienemme. Tuoksu on monien mielestä "kuin halpaa
parfyymiä", minulle se toi mieleen kanelilla maustetun uuniomenan.

Sienineuvojakurssin kohokohta taisi olla erilaisten ruokasieni- ja sieniruokalajien maistelu. Tiistai-iltapäivänä kokkasimme ja maistelimme ainakin kymmentä eri sienilajia. Omassa liemessään paistetuissa sienissä on jokaisella oma, persoonallinen makunsa. Tapionherkkusieni oli selvästi voimakkaamman makuinen kuin kuusiherkkusieni ja makeahko mustavahakas nousi monen suosikiksi hienostuneen arominsa ansiosta. Raaskimme jopa käyttää uskomattoman suuren ukonsienen, joka oli yllätykseksemme täysin toukaton. Uusia tuttavuuksia minulle olivat pähkinäinen palterohapero ja kaneliuuniomenalta tuoksuva muotisieni tuoksuvalmuska. Suosikkilistani kärkeen ei valmuska hienosta maustaan huolimatta noussut: mielestäni ei oikein mikään voita mustavahakasta.

Jos syö kertaistumalta noin kilon sieniä, ei tarvitse syödä vähään aikaan mitään.

Eikä tämä tähän lopu. Sienet täyttävät myös ensi viikolla päiväni lähes kokonaan, sillä järjestämme Korttelimuseolla sieninäyttelyn 30.8.-1.9. Lähes koko museon väki on mukana keräämässä sieniä ja rakentamassa näyttelyä yhteisvoimin. Yleensä sienilajeja saadaan näyttelyyn noin sata, eli taatusti törmään ensi viikolla taas uusiin sienilajituttavuuksiin. Kuopion koulut ovat tuntuneet ottavan näyttelyn innolla vastaan, ja luokkia on tulossa Korttelille joka päivä. Kuulostaa haastavalta mutta hauskalta!