Kofeiinikrapula Näyttelycafésta

Museoliitto järjesti tämänvuotisen Näyttelycafé-tapahtuman Sastamalan tuoreessa suomalaisen kirjallisuuden museossa. Pukstaavi on ollut avoinna vasta muutaman kuukauden, joten Näyttelycafén isännöinti näin pian rankan museonrakentamissession jälkeen oli hatunnoston arvoinen suoritus. Järjestelyt olivat erinomaiset alustuksia, retkikohdetta ja tarjoiluja myöten. Kahvia oli tapahtuman nimen mukaisesti tarjolla jatkuvasti, ja jos nälkä meinasi yllättää, pöydästä sai hakea vapaasti ihania juustoja, keksejä, suklaakonvehteja ja itsetehtyä toffeeta.

Jos Näyttelycafé olisi kestänyt kauemmin, olisi paluumatkalle Kuopioon
vyörynyt tuplasti elopainoa lähtötilanteeseen nähden.

Lukutoukkana ja kirjafriikkinä odotukseni kirjallisuusmuseon upouutta perusnäyttelylle olivat korkealla, eikä Pukstaavi pettänyt. Tietoa kirjallisuuden ja kirjapainotaidon kehityksestä sekä suomalaisesta kirjallisuudesta eri näkökulmista löytyi mielin määrin. Monet ratkaisut olivat tyylikkäitä ja istuivat erinomaisesti paikan henkeen. Näyttelyn kerronnassa ei ollut unohdettu lapsia. Ja mikä parasta: näyttelyssä olisi ihan oikeasti saanut istua mukavissa nojatuoleissa ja uppoutua lukemiseen. Tämä tosin selvisi vasta paljon myöhemmin, sillä me korrektit museoammattilaiset luonnollisestikin oletimme, ettei näyttelyssä esillä oleviin kirjoihin saa koskea.

Havainnollinen ja tyylikäs esitys erilaisista kirjansidontatyyleistä.

Voi kun olisi ollut aikaa istua ja lukea, lukea, lukea!

Silti ensimmäinen kokemus näyttelystä jätti hieman kylmäksi - johtuikohan lyhyistä yöunista ja pitkästä ajomatkasta. Toisaalta Näyttelycafessa käytettiin melko paljon aikaa Pukstaavin rakentamisprosessin esittelyyn, ja jokaisen alustuksen jälkeen teki mieli pujahtaa näyttelyyn uudestaan katsomaan, jotta miltäs se äsken esitelty Satujuna tai Runokulma näyttikään. Oikeastaan näyttely alkoi vasta avautua kunnolla vasta toisella tai kolmannella katsomiskerralla, mikä saattaa olla hyväkin keino houkutella kävijää palaamaan museoon uudestaan. Itselle jäi vielä pieni tiedonnälkä kirjallisuuden asemasta yhteiskunnassa ja etenkin suomalaisen kirjastolaitoksen kehityksestä: niihin osioihin olisi ehkä voinut panostaa vielä enemmän.

Näyttelycafésta jäi hauskojen muistojen ja hienon retkielämysten lisäksi käteen muutama kokeilemisen arvoinen työkalu. Viimevuotisessa vastaavassa tapahtumassa testattiin Think Aloud - asiakaspalautemenetelmää, jota Kansallismuseo oli kuluneena vuonna kokeillut ja kehittänyt. Menetelmää voitaisiin ehkäpä käyttää meillä uusien perusnäyttelyiden suunnitteluun, ja ajankohdaksi voisi sopia ensi vuosi. Näyttelysuunnittelun kaoottisuutta saattaisi puolestaan helpottaa Lahden kaupunginmuseon kehittämä näyttelyprosessimalli.

Matkailu avartaa, se tuli taas todettua.