Kuukausi sitten haaveilin ihanista lopputalven päivistä, kun aurinko paistaa täydeltä terältä, pakkasta on viitisen astetta, hanki kantaa ja henki kulkee Kallaveden jäällä. Mutta ei mennyt tämä talvi niin kuin Strömsössä. Olen päässyt suksille alle kymmenen kertaa, ja niistä kolme viime viikonloppuna. Perjantaina hiihtäminen oli oikein mukavaa, lauantainakin se vielä sujui, ja sunnuntaina mukaan tarvittiin jo ripaus urheutta. Mutta hiihtämään piti päästä.
 |
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
mut sorjempi, uljaampi hiihtää myös
kun keli on todella syvältä. |
|
|
Parhaimmillaan talvinen hiihtoretkeily Kallavedellä on upeaa, ja oikeastaan se on mielestäni ollut yksi Kuopiossa asumisen parhaita puolia. Tunnin-parin reipas hiihto työpäivän jälkeen vetreyttää kummasti istumisesta puutuneita lihaksia. Iltahiihtojen hienoin puoli on auringonlaskun ihaileminen ja pöllöjen kuuntelu. Laivonsaaressa asui ainakin vuosi sitten huuhkaja, jonka huhuilu ihastutti ties kuinka monella hiihtolenkillä.
Viikonloppuisin pidän kovasti pitkistä, leppoisista hiihtoretkistä. Varsinkin hankikannon aikaan vapaudentuntu on huimaava, kun pääsee minne tahansa! Samanlaista mahdollisuutta järvellä liikkumiseen ei veneetön koe muulloin.
Toivon todellakin, että ensi vuonna pääsen taas nauttimaan Kallaveden jäähiihtoretkistä sellaisina kuin ne parhaimmillaan ovat!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti