Villisienet - mineraali- ja vitamiinipommit!

Sieniviikot jatkuivat viime keskiviikkona Kirsti Eskelisen Terveelliset ruokasienet -luennolla. Kirsti on tunnettu suonenjokelainen pitkän linjan sieniharrastaja ja keruutuotetarkastaja, joka on intohimoinen ruokaohjeiden kehittäjä - juuri hänen resepteistään pääsivät Ravintolapäivän ruokavieraat nauttimaan. Sienissä on silti paljon muutakin hyvää kuin maku. Ruokasienten terveellisyyttä on tutkittu varsin paljon, ja näitä tutkimuksia Kirsti meille luennollaan valotti. 

Yleisesti ottaen kaikki ruokasienet ovat varsin vähäkalorisia ja kuitupitoisia. Mikäli sieniruokaan ei loroteta litrakaupalla kermaa eikä sieniä hukuteta voisulamereen, sopivat sieniherkut erittäin hyvin hoikistumista tavoittelevalle. Me suomalaiset syömme keskimäärin puolisen kiloa sieniä vuosittain - mitäköhän tapahtuisi kansanterveydelle ja keskimääräiselle painoindeksille, jos sieniä käytettäisiin enemmän?

Terveelliset ruokasienet -luennolle kerääntyi parikymmentä innokasta sieniharrastajaa.

Vitamiini- ja mineraalipommeja
Italialaisten supersuosikki herkkutatti on yksi seleenipitoisimmista sienistämme. Seleeni suojaa tulehdussairauksilta, ehkäisee eturauhassyöpää, helpottaa maksan toimintaa ja lisää elimistön vastustuskykyä. Ehkäpä juuri tähän perustuu kuopiolaistutkija Olavi Raatikaisen väite: "Sienet voivat estää flunssaa."

Komea ukonsieni on toinen hyvä seleeninlähde. Lisäksi siinä on runsaasti C- B2- ja B3-vitamiinia. B2 eli riboflaviini on tärkeä ihon, hiusten ja kynsien terveydelle, kun taas B3:a eli niasiinia tarvitaan solujen aineenvaihduntaan. C-vitamiinihan on tunnettu vastustuskykyä lisäävä antioksidantti.

Suppilovahverossa on enemmän D-vitamiinia kuin vaikkapa lohessa. D-vitamiini auttaa kalsiumin imeytymisessä ja ehkäisee näin ollen osteoporoosia, mutta nykytutkimusten mukaan sillä on laajempiakin vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn.

Tarvitsetko D-vitamiinia? Tee kunnon soossi suppilovahveroista!

D-vitamiinia löytyy mukavia määriä myös kantarelleista eli keltavahveroista. Tämä keltainen alkusyksyn kaunotar on ruokasienistämme tunnetuimpia ja kysytyimpiä. Vitamiinien lisäksi se sisältää kuitua jopa enemmän kuin vehnänleseet!

Perinteisiä ja vähän uudempiakin ruokasienisuosikkeja
Sikurirouskun suosio on kasvanut viime vuosina huomattavasti - sitä voisi jo kutsua suorastaan hittisieneksi! Se on rouskuksi harvinaislaatuinen, sillä sitä ei tarvitse keittää. Omintakeinen currya tai sikuria muistuttava tuoksu ja runsas maitiaisnesteen eritys tekevät siitä melko helpon tunnistaa. Sikurirousku sopii hyvin kuivattavaksi, ja sitä voi lisätä vaikkapa leipätaikinaan makua antamaan.

Myös haperoiden käyttö on lisääntynyt viime vuosina. Niillä on perustellusti maine toukkaisina sieninä, mutta nuoret itiöemät kannattaa aina poimia tarkistettavaksi ja toivoa ehtineensä apajille ennen sienisääskiä! Haperoista löytyy useita maukkaita ja helposti ruuaksi valmistettavia lajeja. Esimerkiksi palterohapero on tutustumisen arvoinen sieni. Monimuotoisten haperoiden lajintunnistus on kieltämättä hankalaa, mutta sienestäjän ei tarvitse yltää Juhani Ruotsalaisen tasolle, kunhan tunnistaa sienen haperoksi. Kirpeät haperot erottaa nimittäin helposti miedonmakuisista jo metsässä yksinkertaisella maistamistestillä. Haperoiden maistelu on turvallista, sillä toistaiseksi Suomesta ei ole löytynyt myrkyllisiä haperoita.

"Isohapero on hyvä ja satoisa ruokasieni - ja isohaperoruoka on niin kauniin punaistakin!"
hehkuttaa Kirsti Eskelinen.

Itäisen Aasian maissa maksetaan tuoksuvalmuskoista mansikoita: yhden huippulaadukkaan itiöemän hinta voi lähestyä sataa euroa! Pelkästä herkullisesta mausta tuskin moista hintaa maksettaisiin, mutta tuoksuvalmuskaa käytetään sielläpäin myös rohtona. Uskotaan, että se parantaa mieskuntoa ja hedelmällisyyttä - kukapa tietää, onko huhussa perää...

Aiheuttavatko sienet vatsavaivoja? 
Sieniruokia valmistettaessa kannattaa huomioida eri lajien käsittelyohjeet. Rouskut ja kirpeät haperot on hyvä keittää ennen varsinaisen ruoan valmistamista. Kunnollista kypsentämistä vaativat myös punikkitatit ja akansienet, jotka voivat puoliraakana aiheuttaa ikäviä vatsanväänteitä. Parikymmenen minuutin kypsennys riittänee herkemmänkin vatsan suojaksi.

Joissakin tapauksissa sieniruokien ystävä voi huomata saavansa vatsanpuruja ihanasta herkkutattiateriasta. Tällöin kyse voi olla herkistymisestä sienisokerille eli trehaloosille. Trehaloosi-intoleranssi voi kehittyä vähitellen vuosien mittaan ja oireilu alkaa usein yllättäen. Eniten sienisokeria sisältävät vaaleaorakkaat, kantarellit ja herkkutatit. Jos sienisokeri aiheuttaa vaivoja, on parasta maistella varovasti eri sienilajeista tehtyjä ruokia. Ehkäpä jokin vähemmän trehaloosia sisältävä sienilaji vielä sopii.