Voiko sienen tunnistaa kuvasta?

Suomen Sieniseuran Facebook-sivuilla kuohuu. Yle julkaisi eilen verkkouutisen, jossa sieniasiantutkija Pertti Salo kritisoi Sieniseuran avointa Facebook-ryhmää. Ryhmän jäsenet pyytävät usein lajintunnistusta maastossa tai kotona räpsäistyn digikuvan avulla, ja usein seuraava kysymys koskee sienen syötävyyttä. Salon mukaan voi olla jopa vaarallista, että lajiarvauksia voi kaikille avoimessa keskustelussa antaa kuka tahansa - sienen syötävyysarviosta puhumattakaan.

Sieniseuran puheenjohtaja Jorma Palmén on toista mieltä. Sieniseuran toiminnan tarkoituksena on sienitietouden levittäminen sekä sienten keräilyn, kaupan ja käytön lisääminen, ja yhtenä opetuskanavana toimii avoin ja julkinen Facebook-ryhmä. Lähes jokaiseen ketjuun on kirjoittanut joku pitkän linjan sieniharrastaja, tutkija tai sienikirjoja julkaissut asiantuntija. Suuri osa julkaistuista kuvista esittää herkkutatteja, kantarelleja tai mustatorvisieniä, jotka on täysin mahdollista tunnistaa luotettavasti hyvästä kuvasta.

Palmén muistuttaa kuitenkin, että kaikkia sieniä ei voi tunnistaa kaikista kuvista. Kuvien laatu, kuvakulma, värien luonnollisuus ja tarkkuus vaikuttavat tunnistettavuuteen huomattavasti. Hyvässä sienikuvassa näkyy sekä lakin yläpinta että sen alapinta, ja sienen jalka on kokonainen, ei poikkileikattu. Kasvupaikan kuvaaminenkaan ei ole pahitteeksi. Näillä eväillä kuvatunnistus onnistuu parhaiten- mutta esimerkiksi jotkut seitikit ovat niin vaikeita tunnistaa, että täydellisinkään valokuva ei lajinmääritykseen riitä.

Vaikka kuvat olisivat loistavia, voi julkisen verkkokeskustelun taso vaihdella paljonkin. Yli neljäntuhannen jäsenen ryhmässä on selvää, että vahingossa tehtyjä vääriä määrityksiä tupsahtaa pitkiksi ryöpsähtäneisiin kommenttiketjuihin. Muutaman päivän sisällä sivuilla on ollut esimerkiksi parikin kuvaa pulkkosienestä, jota joku kommentoija on veikannut karvarouskuksi tai jopa tatiksi. Toki näissäkin ketjuissa osaavammat ovat heti korjanneet lajinmäärityksen ja lisänneet perään asiaankuuluvat varoitukset. Pulkkosieni voi nimittäin aiheuttaa jopa hengenvaarallisen myrkytyksen eikä sitä pidä missään tapauksessa syödä.

Herkkutatilla (vas.) on pillit, pulkkosienellä (keskellä) heltat.
Karvarousku (oik.) tuottaa maitiaisnestettä, pulkkosieni ei.
Nämä lajit on helppo erottaa toisistaan, jos kiinnittää huomiota oikeisiin tuntomerkkeihin.

Mistä aloitteleva sieniharrastaja tietää, ketä kannattaa uskoa tai mikä tietolähde on luotettava? Sienitiedon etsiminen on nykyään helpompaa kuin koskaan, mutta oikean tiedon löytäminen on asia erikseen. Lähdekritiikki on olennaisen tärkeä taito. Aina kannattaa käyttää useampaa mahdollisimman ajantasaista tietolähdettä ja perehtyä asiaan kiireettä. Kirjallisuutta selailevan ei kannata turvautua mummolta perittyyn 1940-luvun sienikirjaan, jossa esimerkiksi pulkkosientä saatetaan virheellisesti sanoa ruokasieneksi. Verkkokeskustelussa on hyvä seurata, ketkä esiintyvät omalla nimellään ja perustelevat väitteensä kattavasti vaikkapa osoittamalla kuvasta sienilajin tärkeimpiä tuntomerkkejä. Luotettavalta vaikuttavan henkilön nimellä voi tehdä verkkohaun ja katsoa, onko hän vaikkapa kirjoittanut artikkeleita tai jopa kirjoja aiheesta.

Mikään kuva ja paraskaan kirjallinen lähde ei korvaa lajintunnistusharjoittelua oikeilla sienillä. Parhaita opettelupaikkoja aitojen sienten tunnistukseen ovat sieninäyttelyt. Näyttelyyn kerätään mahdollisimman kattava valikoima sienilajeja ja vieläpä useita näytteitä samasta lajista, jolloin paikan päällä pääsee vertailemaan eri lajeja tai saman lajin eri-ikäisiä itiöemiä toisiinsa. Näyttelyssä voi myös saada henkilökohtaista opastusta asiantuntijalta, joka auttaa kiinnittämään huomiota olennaisiin lajituntomerkkeihin. Toinen erinomainen vaihtoehto on opastetulle sieniretkelle osallistuminen. Sienilajien tyypilliset kasvupaikat oppii kaikkein parhaiten maastossa.

Ja vielä viimeiseksi se tärkein muistutus: on oltava ehdottoman varma tunnistamastaan ruokasienestä ennen kuin ryhtyy todella valmistamaan siitä ruokaa. Lopullinen vastuu on aina sienen kerääjällä ja käyttäjällä itsellään.

Luonnontieteellisen museon sieninäyttelyssä odotellaan ensimmäisiä museovieraita.
Tässä vuoden 2011 näyttelyssä esillä oli erityisen laaja valikoima sienilajeja.