Taiteiden Juhla yllätti

Taiteiden Juhla onnistui yllättämään minut. Positiivisesti.

Museolla vieraili perjantai-iltana ennätysmäärä väkeä. Ovimiehenä päivystänyt Pekka Kankkunen Kulttuurihistoriallisesta museosta sai klikata kävijälaskuriin yli 2300 kävijää neljässä tunnissa! Kulttuurinnälkäisten aikuisten lisäksi museolle oli löytänyt tiensä paljon nuorisoa. Vielä iltakymmeneltä pieni teiniporukka istuskeli karhuhuoneessa kuin kotonaan ja olisi selvästi halunnut viipyä vielä pitkään.

Illan suurin kävijäryhmä taisivat kuitenkin olla lapsiperheet. Sienimetsässä riitti totisesti vilskettä, kun muksut säntäsivät innoissaan Tattitaloon ja liukumäkeen. Hiivin Sienimetsään hieman ennen puoli seitsemää Velhon puvussa ja aprikoin hieman huolestuneena, malttaisivatko lapset pysähtyä kuuntelemaan suunnittelemaani "maailman vanhanaikaisinta hupia", kansansatujen ääneen lukemista. Vaan turha oli huoleni! Heti aloittaessani lapset kerääntyivät ympärilleni, kas kun eivät syliin tulleet, ja kuuntelivat lumoutuneina vanhoja eläinsatuja. (Sivumennen sanoen, tarina karhusta ja muurahaisesta on aivan tosi. Muurahainen jaksaa kantaa leuoissaan itsensä kokoisen kiven, karhu ei jaksa sellaista edes nostaa, männyn latvaan kiipeämisestä puhumattakaan. Kyllä kansa tietää.)

Iloisin yllätys minulle oli illan mahtava tunnelma. Museo todella tuntui heränneen eloon: kävijät olivat iloisia, innostuneita ja kiinnostuneita. Opastuksiinkin osallistui illan aikana yli 300 vierasta! Vetämässäni Mesimarja-opastuksessa oli kolmisenkymmentä kuuntelijaa, joista moni kyseli lisää tai kommentoi näyttelyä. Samaa kertoivat muutkin oppaat. Järjestyshäiriöitäkään ei juuri ollut valtavasta väkimäärästä huolimatta. No, mammuttihuoneen pidimme sentään kiinni museon vetonaulan turvallisuuden takia.

Aiemmin olen monesti osallistunut vastaavaan Taiteiden yö -tapahtumaan Helsingissä ja pettynyt yleiseen "kakkosvapun" tunnelmaan, jossa kulttuuri jää täydellisesti sivuun. Tänä vuonna, tässä kaupungissa ja museossa oli todellakin toisenlaista. Tällaisia tapahtumia voisin ilomielin olla järjestämässä uudestaan.